Still alive or alive again?

Oletteko koskaan miettineet elämää siltä kannalta, että eläisikin juuri sillä tavalla miten haluaa eikä siltä kannalta, miten kuuluisi? Mä olen ilmeisesti jonkinasteisessa kolmenkympin kriisissä tai vastaavassa, sillä ensimmäistä kertaa olen oikeasti pysähtynyt. Tai ainakin pysähtymässä. Miettimään sitä mitä mä oikeasti haluan tehdä. Myönnän, että tähän asti on menty fiilispohjalta; sen enempää miettimättä seurauksia ja ottamalla vastaan kaikki työt mitä on kalenteriin mahtunut. Ehkä jotenkin jopa uskonut, että se arvottaa mua ihmisenä, miten kova olen tekemään töitä. Älkää ymmärtäkö väärin; mä tykkään sekä mun työminästä että vapaa-aikaminästä. Tällaisella työtahdilla vaan on seurauksensa. Selkä ei tällä hetkellä kestä työntekoa ja psyyke on koetuksella levon vähyydestä. Ilmeisesti kymmenen vuotta sitten tilanne oli eri... ;)
Tässä siis pohjustus missä nyt on menty.
Mutta!

 Pitäisiköhän sitä useamminkin katsoa maailmaa väärinpäin...

Muutosta luvassa. Tällä viikolla on järkeistetty mun työelämä ja -määrät ja ensi kuusta lähtien tilanne muuttuu. Mä taistelen sen eteen, että vihdoin valmistun syksyllä koulusta ja olen myös joskus vapaalla. Toistan, vapaalla. Sen lisäksi ajattelin jatkaa tätä blogivuodatusta enemmän; johan tässä vierähti vuosi, kun "ei ole ehtinyt". Mun mielestä se on maailman huonoin tekosyy, ettei ehdi. Jos ei ehdi nähdä ystäviä, juoda kahvikuppiansa rauhassa, nauttia aurinkoisista päivistä ja hoitaa asioitaan, on joku todella pielessä. Mulla on nyt tosi positiivinen ja hyvä mieli siitä, että asiat järjestyy ja tähän tulee joku järki.

Mä haluan haastaa teidät muutkin miettimään, teetkö sä elämässäsi juuri niitä juttuja mistä tulet onnelliseksi?

Jos kuuntelet tällä viikolla vain yhden biisin, kuuntele tämä:

Valovuosi - Sisäinen valo

<3: tuikku