Onnellisuus

Tämä viikko on väkisinkin laittanut miettimään onnellisuutta. Mistä se koostuu? Mä huomasin arvostavani omaa arkeani ja elämääni tällä hetkellä paljon; mulla on ihana duuni, kiva koti, hyvää ruokaa ja ihan kiva puolisokin ;) kaikki on oikeastaan aika hyvin. Mä väitän, että isoin tekijä tähän kaikkeen on asenne. Toki mä voisin tienata enemmän, meillä voisi olla siistimpää ja oma sauna, me nähtäisiin Peetun kanssa enemmän, käytäis enemmän lomalla... Jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, eikö? 

Entä jos elämä onkin erään artistin sanojen mukaan parasta just nyt. Mun mielestä oli Mielettömän kivaa, että aurinko paistoi tänään ja me syötiin aamiainen Kaffilassa, mä kävin esiintymässä, joka oli vaihteeksi älykivaa. 

Kuitenkin tämä koko viikko on kantanut aika isoa varjoa mun päällä, kun läheisillä on ollut huolia, isoja ja pieniä, kuka niitä arvottaa. Olisi vaan niin hienoa pystyä auttamaan ihmisten murheissa, mutta ei se taida mennä ihan niin, jokaisen on elettävä omat vaikeat hetkensä. Ja vaikka on kliseistä sanoa, että asiat järjestyy, mutta eikö se olekin aika lohdullista? Luottaa siihen, että asiat aina järjestyy.

Mä haastoin asiakkaat tänään BodyBalance-tunnin päätteeksi miettimään sellaista hetkeä, joka on tehnyt heidät onnelliseksi ja iloiseksi. Yksi asiakas tuli kiittämään tunnin jälkeen; hänellä oli myös kurja viikko takana ja oli kiva sen keskeltä kuitenkin huomata, että viikossa on ollut myös hyvää.

Mä mietin asiaa itse vasta kotiin päästyäni. Älyttömän hyvä tapa saada hyvä mieli itselleen; Mä olen tällä viikolla ollut onnellinen mun ekasta BodyCombat-ohjauksesta, joka meni tosi hyvin. Olin myös onnellinen, että Maiju toi mulle yllärinä hyvää ruokaa. Olin myös onnellinen pikkuveljeni Tommin pienestä viikon vanhasta tuhisevasta vauvasta ja siitä, että pääsin tutustumaan lapsen äitiin paremmin. Mun kummitytön Minjan yksi-vuotiasynttäreitä vietettiin ja sain olla kummipoikani Kaarlon kanssa. Tätäkin listaa oikeastaan pystyisin jatkamaan aika pitkällekin. Ja oikeastaan viikossa oli todella monta hyvää juttua. 

Haluaisin haastaa sut ajattelemaan samaa: mikä teki sut onnelliseksi menneellä viikolla? Onko helppo keksiä vai joudutko ponnistelemaan? 

Iloa ja onnellisuutta uuteen viikkoon! Mä jatkan pärisemistä jumppien jälkimainingeissa ja toivon, että nukahdan joskus :)

<3: tuikku

Arkipäivä

Tunnetusti arkipäivät ovat maanantaista perjantaihin. Mutta mitä jos töitä tekee myös lauantaina ja sunnuntaina? Mä ajattelin pitkään monen muun tavoin, että työviikko olisi unelma, jos työskentelisi ma-pe klo 8-16. No olisko se? Onneksi olen nyt jo huomannut, että mulle sellainen ei sopisi. Mä teen mielellään iltaisin töitä ja viikonloppuisin, kunhan joskus on vapaapäiviä.

Mulle oivalluksen hetki tapahtui, kun olin tekemässä koulusijaisuutta. Se itsessään oli aika hupaisaa ja kivaa vaihtelua, mutta tajusin, että oon todellakin työasioissa kiinni jokainen päivä. Ravintola-alan töitä lähes 10 vuotta ja liikunta-alan töitä yli 6vuotta tehneenä vuorotyöläisenä se oli jysäys! En mä noin vaan pääsekään kaupunkiin kahville tai lounaalle. Siinä kohtaa tajusin, miten paljon oikeasti arvostan sitä, että päivällä mulla on vapaata.

Eilen seisoin muina henkilöinä päälläni ennen kirjastoon lähtöä.

Se oli muuten kohtalaisen hyvä idea. Kirjaston täti ei ihan ollut samalla aaltopituudella.

Ehkä teen päälläseisomiset ens kerralla kirjastossa?

Tänään heräsin aamulla 7.45 kun puolisko lähti töihin. Eilinen jumppailta oli fysiikalle aika koetus ja huomasin, että vielä väsyttäisi. Käänsin kylkeä ja annoin itseni nukahtaa uudestaan. Kun oli aika herätä ja unta ei riittänyt enää, olo oli miellyttävän virkeä ja oli kiva herätä. Vielä mukavammaksi heräämisen teki se, että oli levännyt olo ja ulkona melkein pilkahti aurinkokin. Mä en voisi kuvitellakaan eläväni onnellisesti (ainakaan tällä hetkellä) pakottaen itseni ylös joka ikinen päivä kahdeksaksi töihin, vaikka en iltaisin kävisikään töissä. Koska sittenhän mä kävisin harrastamassa jotain ja katsoisin telkkaria. Ei se mun ilta lyhenisi luultavasti ollenkaan.

Koen olevani iltapainotteinen ihminen ja olevani tehokkaimmillaan silloin, siksi ehkä onkin luonnollista jumpata kaikki illat ;) Mä jotenkin uskon siihen, että on olemassa aamuihmisiä ja iltaihmisiä. Tietysti voi itseänsä totuttaa erilaiseen rytmiin, mutta joku kohta päivässä ihminen vaan on virkeimmillään. No, takaisin tähän päivään. Vedin kipin kapin ulkovaatteet niskaan, kun tajusin että ulkona on oikeasti kirkasta. Tunnin kävelylenkki Pyynikillä ja hiiop aamiaisen tekoon (kyllä klo 12.30) heh. Mutta mulle kyllä sopii tää. Tokihan tällä hetkellä teen vähemmän töitä, noin kolme kertaa vähemmän kuin normaalisti, koska yritän edetä kouluhommissa. Pikkuhiljaa, mutta aloitettu on.

Aamiaista päivän fiiliksen mukaan :)

Tänään olisi vielä ohjelmassa vähän aikaa kouluhommia (olen siis aikatauluttanut sen kalenteriini, jotta en luista), kuntotestaus Lean in five weeks -haasteeseen ja sit Bodyweight-tunnin ohjaus. Näistä kerron lisää toisella kertaa. Tänään poikkeuksellisesti ohjauksessa vain yksi tunti, illalla ehdin siis hyvällä tuurilla kysyyn tolta puoliskoltani että mitä kuuluu ja haaveissa olisi aloittaa työhyvinvoinnin kirjan (koulukurssi, rästissä) lukeminen.

Mä tykkään kuvata ruokaa. Niin ja lounastaa voi terveellisesti myös ulkona.

Tässä tyylinnäyte mun eilisestä lounaasta Kaffilassa ja kyllä. 

Oli pakko sisällyttää kuvaan myös mun ja Maijun (siamilaisen kaksoseni)

ensimmäinen yhteinen opiskelupiiri.

Pikkutavoitteet pitää päivän hyvin liikkeellä, eikä tule jämähdettyä. Jatkan nyt siis reippaasti näpyttelyä aurinkolampun valon alla ja pistän sosiaalisen median hetkeksi kiinni. Se onkin oma haasteensa ;)

Kivaa päivää!

<3:tuikku

Uusi blogi.

Näin kello yhden aikaan yöllä saa itsestään hirmuisen hyvin irti. Toinen kuorsaa täyttä höyryä vieressä ja itse pelaat Candy Crushia, jotta saisit joskus nukutettua itsesi. Ajatus blogista on ollut jo pitkään, mutta sitä on vaan tarvinnut hieman kypsytellä. Nyt se iski, viikonloppuvalvomisen pilaaman unirytmin vuoksi. Virkeystila on järjetön ja päässä kirkas olo, jos joku tietää mitä se tarkoittaa.

Viime aikoina musta on tullut toisenlainen,  sellainen pohtijahenkinen, mitä en todellakaan ole ollut ikinä. Liekö nytkin vain ohimenevää. Oon oivaltanut jotenkin todella monta asiaa liittyen itseeni ja muihin ja saanut sitä kautta lisää pohtimista. Ei oo ihmisen elämä helppoa :)

Mun rakkaat ystävät menee naimisiin ja lisääntyy, mistä oon ollut hyvin innoissani ja vilpittömän onnellinen. Mutta iso kysymys onkin, että miksi mun elämänkaareni ei mene ns. Sitä tavallisinta reittiä. Mun elämä on aika hiton hienoa näin. Yksi oivalluksistani nimittäin liittyy työntekoon; oon mielettömän onnellinen siitä, että saan jumpata työkseni. Se on mun luonnolleni täysi siunaus, ei istumista vaan liikkeellä lihasten uupumispisteeseen asti ja hyvää mieltä ja oloa itselle ja eritoten muille.

Mulla on lapsesta asti ollut keskivertoa enemmän energiaa. Äiti kuvaa mun menointoani usein sillä, että olin neljävuotias kun Pappa osti mulle hakulaitteen. Mun vilkkaus ja hyväntuulisuus on ollut toisinaan jopa rasite ja ennen kuin opin hillitsemään sitä itse ja mm. Olemaan joskus hiljaa, niin se taisi häiritä hyvin montaa ihmistä ja häiritsee varmaan edelleenkin. Tosin nykypäivänä erona on se, että en ota siitä päänvaivaa. ;)

Hah. Tässäkin taas näkee, miten aiheet pomppii täysin ajatuksenjuoksun perässä. Tän blogin kautta haluaisin kertoa keskittymisestä ja sen vaikeudesta ja miten se elämään vaikuttaa aikuisena sekä millaista se ajatuksenjuoksu parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Lisäksi tietty haluan avautua mun aktiivisesta elämäntyylistä, jota rakastan täysin. On ihanaa aina innostua sata lasissa uusiin juttuihin, niin kuin tänään puhelinappsiin, johon saa laittaa ruoat ylös ja toisaalta mitata itsessään sitä, kauanko jaksaa sitä yhtä ja samaa asiaa. Että mistä asioista jää oikeasti pysyvää.

Tämä olkoon siis keskittymisblogi, tervetuloa ;)

 Hyvää yötä!

<3: tuikku