Sovinko mä muottiin?

Irtisanoin itseni kuukausipalkkaisesta duunista. Eikös sen pitänyt olla tavoiteltavan arvoista elämää? Jonkun mielestä ainakin. Mäkin luulin, että se voisi olla mun juttu: oman alan duunia, kuukausipalkka ja säännöllinen työ. Mites sitten kävikään? Olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen tästä vuodesta, mitä olen EasyFitillä viettänyt ja se sopi paremmin kuin hyvin tuomaan jotain järjeä arkeen. Kuitenkin lisäduunin määrä muualla on vain kasvanut ja jonkinlaista työaukkoa on täytetty sitä kautta. Lopulta olinkin TAAS tilanteessa, että oon aivan puhki ja paikat ei palaudu. Jumppaohjaajan painajainen; kroppa alkaa oireilla.

Henkisesti olen kuitenkin kokenut aika ison kolauksen siinä, että olen ymmärtänyt kaipaavani jotain muuta. Nimenomaan siksi, että säännöllinen työ ei näytä olevan mua varten. Rakastan projekteja ja sitä että asiat on levällään. Sitä, että työaika on silloin kun se sopii ja silloin kun inspiraatio iskee. Ammennan energiaa inspiroivista ihmisistä. Innostun monista asioista ja kun mä innostun, niin todellakin innostun! On vaikea päättää mitä kaikkea sitä tekisi ja mistä lähtisi ammentamaan. Nyt onkin aika miettiä, mihin kaikkeen sen energiansa voisi oikeasti käyttää tai paremminkin mihin kaikkeen sitä kannattaa käyttää. Näemmä on se sitten järkevää tai ei, minulle sopivampaa on ottaa riski ja kurkottaa ylöspäin. Vaikka sieltä korkealta tulisikin pää edellä alas.

Kaikki tuntuu päässä ja arjessa nyt jotenkin sekavalta. Siitä huolimatta oloni on todella levollinen tämän työasian kanssa. Kaikki järjestyy, aina. Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Mun sosiaalinen media onkin täyttynyt viime aikoina kaikenmaailman postauksista liittyen näihin asioihin. ;) 

Joskus sitä kaipaa tukea omille ajatuksilleen ja erityisesti Hidasta elämää - sivuston tekstit ovat puhutelleet. Tässä yksi esimerkkiteksti, jonka suosittelen lukemaan, jos on vähänkään vastaanottavainen olo: Elämän 10 perusperiaatetta

Mutta. Miten tämä mun arki tästä nyt lähtee muodostumaan? Se on hieman vielä arvoitus. EasyFit jää ainakin toistaiseksi erilaisella diilillä mun viikkoaikatauluun, samoin Galaxie. Kesällä odottaa myös tekemättömät koulutehtävät ja kesäfestarit, pääasiassa töiden muodossa... ;) 

Tänään hain jatkoaikaa opinnoille ja näänkin jo itseni pronssiveistoksena ottamassa brunaa ihoon ja näpytteleväni sormet verille koulutehtävien kanssa ulkona kun aurinko paistaa.

Tarkoituksena on päästää mun sisäinen inspiraatio ja luovuus ulos, antaa niiden ohjata tulevaisuuden valinnoille ja muistaa haaveilla ja unelmoida. Parasta on miettiä, mitä kaikkea sitä voikaan tulevaisuudessa saavuttaa kun vaan uskaltaa unelmoida isosti.

Otettaisiinko kaikki tämän viikon missioksi miettiä, mistä kaikesta ihanasta sitä voi haaveilla ja miten niitä kohti päästään?

Tämän viikon biisisuosituksena: Hardwell (Feat. Jake Reese) - Run Wild

<3: tuikku

Still alive or alive again?

Oletteko koskaan miettineet elämää siltä kannalta, että eläisikin juuri sillä tavalla miten haluaa eikä siltä kannalta, miten kuuluisi? Mä olen ilmeisesti jonkinasteisessa kolmenkympin kriisissä tai vastaavassa, sillä ensimmäistä kertaa olen oikeasti pysähtynyt. Tai ainakin pysähtymässä. Miettimään sitä mitä mä oikeasti haluan tehdä. Myönnän, että tähän asti on menty fiilispohjalta; sen enempää miettimättä seurauksia ja ottamalla vastaan kaikki työt mitä on kalenteriin mahtunut. Ehkä jotenkin jopa uskonut, että se arvottaa mua ihmisenä, miten kova olen tekemään töitä. Älkää ymmärtäkö väärin; mä tykkään sekä mun työminästä että vapaa-aikaminästä. Tällaisella työtahdilla vaan on seurauksensa. Selkä ei tällä hetkellä kestä työntekoa ja psyyke on koetuksella levon vähyydestä. Ilmeisesti kymmenen vuotta sitten tilanne oli eri... ;)
Tässä siis pohjustus missä nyt on menty.
Mutta!

 Pitäisiköhän sitä useamminkin katsoa maailmaa väärinpäin...

Muutosta luvassa. Tällä viikolla on järkeistetty mun työelämä ja -määrät ja ensi kuusta lähtien tilanne muuttuu. Mä taistelen sen eteen, että vihdoin valmistun syksyllä koulusta ja olen myös joskus vapaalla. Toistan, vapaalla. Sen lisäksi ajattelin jatkaa tätä blogivuodatusta enemmän; johan tässä vierähti vuosi, kun "ei ole ehtinyt". Mun mielestä se on maailman huonoin tekosyy, ettei ehdi. Jos ei ehdi nähdä ystäviä, juoda kahvikuppiansa rauhassa, nauttia aurinkoisista päivistä ja hoitaa asioitaan, on joku todella pielessä. Mulla on nyt tosi positiivinen ja hyvä mieli siitä, että asiat järjestyy ja tähän tulee joku järki.

Mä haluan haastaa teidät muutkin miettimään, teetkö sä elämässäsi juuri niitä juttuja mistä tulet onnelliseksi?

Jos kuuntelet tällä viikolla vain yhden biisin, kuuntele tämä:

Valovuosi - Sisäinen valo

<3: tuikku