Uusi blogi.

Näin kello yhden aikaan yöllä saa itsestään hirmuisen hyvin irti. Toinen kuorsaa täyttä höyryä vieressä ja itse pelaat Candy Crushia, jotta saisit joskus nukutettua itsesi. Ajatus blogista on ollut jo pitkään, mutta sitä on vaan tarvinnut hieman kypsytellä. Nyt se iski, viikonloppuvalvomisen pilaaman unirytmin vuoksi. Virkeystila on järjetön ja päässä kirkas olo, jos joku tietää mitä se tarkoittaa.

Viime aikoina musta on tullut toisenlainen,  sellainen pohtijahenkinen, mitä en todellakaan ole ollut ikinä. Liekö nytkin vain ohimenevää. Oon oivaltanut jotenkin todella monta asiaa liittyen itseeni ja muihin ja saanut sitä kautta lisää pohtimista. Ei oo ihmisen elämä helppoa :)

Mun rakkaat ystävät menee naimisiin ja lisääntyy, mistä oon ollut hyvin innoissani ja vilpittömän onnellinen. Mutta iso kysymys onkin, että miksi mun elämänkaareni ei mene ns. Sitä tavallisinta reittiä. Mun elämä on aika hiton hienoa näin. Yksi oivalluksistani nimittäin liittyy työntekoon; oon mielettömän onnellinen siitä, että saan jumpata työkseni. Se on mun luonnolleni täysi siunaus, ei istumista vaan liikkeellä lihasten uupumispisteeseen asti ja hyvää mieltä ja oloa itselle ja eritoten muille.

Mulla on lapsesta asti ollut keskivertoa enemmän energiaa. Äiti kuvaa mun menointoani usein sillä, että olin neljävuotias kun Pappa osti mulle hakulaitteen. Mun vilkkaus ja hyväntuulisuus on ollut toisinaan jopa rasite ja ennen kuin opin hillitsemään sitä itse ja mm. Olemaan joskus hiljaa, niin se taisi häiritä hyvin montaa ihmistä ja häiritsee varmaan edelleenkin. Tosin nykypäivänä erona on se, että en ota siitä päänvaivaa. ;)

Hah. Tässäkin taas näkee, miten aiheet pomppii täysin ajatuksenjuoksun perässä. Tän blogin kautta haluaisin kertoa keskittymisestä ja sen vaikeudesta ja miten se elämään vaikuttaa aikuisena sekä millaista se ajatuksenjuoksu parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Lisäksi tietty haluan avautua mun aktiivisesta elämäntyylistä, jota rakastan täysin. On ihanaa aina innostua sata lasissa uusiin juttuihin, niin kuin tänään puhelinappsiin, johon saa laittaa ruoat ylös ja toisaalta mitata itsessään sitä, kauanko jaksaa sitä yhtä ja samaa asiaa. Että mistä asioista jää oikeasti pysyvää.

Tämä olkoon siis keskittymisblogi, tervetuloa ;)

 Hyvää yötä!

<3: tuikku